Elektronikuoren atomiorbitaalit jaetaan energiatasoiltaan 4 pääluokkaan, s- p- d- ja f- luokkaan. Jokaisella pääenergiatasolla on alimpana s-alataso, jolla on yksi s – orbitaali. Näitä alatasoja merkitään päätason ja orbitaalityypin mukaan 1s, 2s ja niin edelleen. Atomiorbitaaleja on eri määrä kullakin kuorella ja niitä merkitään s, p, d, f. Niistä kaksi on K-kuoren s – orbitaalilla ja seuraavat kaksi ovat L-kuoren s – orbitaalilla.

Orbitaalit määräytyvät kvanttilukujen perusteella ts.

Sõlmpinnad aatomorbitaalid 8 s orbitaali kuju orbitaalide kuju p

Stabiileja orbitaaleja on neljää eri tasoa: s, p, d ja f. Eri orbitaaleilla olevilla elektroneilla on keskenään eri energiatasot. Esimerkiksi s – orbitaali on alemmalla. Jaksollinen järjestelmä orbitaalien mukaan. Orbitaaleille joilla on sama energia, sijoittuu ensin yksi elektroni. Atomit jolla s – orbitaali täyttyy viimeisenä (1. ja 2. jaksollisen järjestelmän ryhmät ja helium). Jos p orbitaalit on sellasia jotka näyttää kun olis vastakkain kaksi kyynelen muotista juttua. Kun se s – orbitaali sulautuu siihen niin se toinen. Opitaan hiiltä (C) tarkastelemalla, kuinka s – ja p- orbitaalien.

Kolmen p-orbitaalin voidaan ajatella asettuvan xyz-. Videossa selitetään rakenteen O= S =O olevan mahdollinen, koska rikille jäävä vapaa elektronipari menee d- orbitaalille. Tämä on toki teoriassa mahdollista. Uuden jakson alkaessa, täyttyy ensin uloimman kuoren s orbitaali (2 elektronia). Siirtymäalkuaineisiin mentäessä alkaa täyttyä EDELLISEN. Uloimman kuoren elektronien orbitaalit ovat 2s- ja 2p-tyyppiä. Orbitaalien yhdistyminen tapahtuu ideaalitapauksessa symmetria-akselin s suunnassa siten. Magneettinen kvanttiluku, m = Ilmoittaa orbitaalin avaruudellisen suuntautumisen.

Eli S – orbitaali on pallo ja sillä on vain yksi suunta. Elektronien todennäköisiä esiintymisalueita kutsutaan orbitaaleiksi. Orbitaaleja merkitään kirjaimilla s, p, d ja f. Eri kirjaimilla merkityt orbitaalit. Paulin kieltosääntö Jokaisella orbitaalilla voi olla vain kaksi elektronia, joilla on vastakkaiset spinit.

Pyörimiseen liittyy liikemäärämomentti S, joka on vastakkaiseen suuntaan magneettista. Eräs tapa ajatella kiteen muodostumista on lähteä liikkeelle lineaarisesta ketjumolekyylistä. Lukumäärä s – orbitaali yksi p-orbitaali kolme (px, py, pz). Metaanimolekyylin vetyatomeja tutkimalla on. Orbitaalien muoto S orbitaali (l=0) on matala energisin orbitaali. Kaksoissidoksen syntyessä hiilen s – orbitaali ja kaksi 2p-orbitaalia muodostavat kolme sp2-hybridiorbitaalia. Se täytyy vaan opetella, se järjestys että koska s vaihtuu p:ksi jne.

Lz:n suuruus eli orbitaalin orientaatio. Jokaisella orbitaalilla on omanlaisensa muoto – S – orbitaalit on pallomaisia ja p- orbitaalit ovat muodoltaan kahdeksikkoja. P-orbitaaleja on aina kolme kullakin. Peakvantarv n määrab ära orbitaali kauguse tuumast ning seega ka orbitaali. Sellist orbitaali, mille orbitaalkvantarv l=0 nimetatakse keemias s -orbitaaliks.

Sivukvanttiluku merkitään s,p,d,f (kuvaa orbitaalin mutoa). Putkien päittäishitsaaminen orbitaali -TIG-hitsauksella.