Tasinkoa ei jaeta

Leski ei nimittäin ole velvollinen maksamaan tasinkoa perillisille. Eloonjäänyt puoliso ei ole osituksen jälkeen velvollinen luovuttamaan. Lesken perillisille suorittamaa tasinkoa ei katsota verotuksessa perillisille tulleeksi lahjaksi. Oikeuskäytännössä leskellä ei ole katsottu olevan oikeutta kieltäytyä tasingon.

Lesken ei ole myöskään pakko vaatia tasinkoa kuolleen puolisonsa perillisiltä. Tasingon maksamista voidaan nimittää osituksen reaaliseksi vaiheeksi, sillä vasta. Tasinkoa ei tarvitse suorittaa ollenkaan, mikäli tasinkoa saavan puolison. Tällöin pelkästään kuolinpesän oma omaisuus jaetaan perillisten kesken. Tämä linjaus saattaa johtaa siihen, että tasinkoa ei osituksessa. Osituksessa kuolinpesän omaisuus jaetaan pääsääntöisesti tasan eloonjääneen. Tasinko, eli lesken osuus kuolinpesästä, tulee suorittaa leskelle ennen kun muille. Lesken kohdalla tasinkoa ei kuitenkaan ole pakko maksaa, vaan leski saa.

Näin saatu omaisuuden säästö jaetaan kahtia, jolloin saadaan. Hallintaoikeus ei koske avopuolisoa, eikä avopuoliso muutoinkaan peri. Lesken ei tarvitse luovuttaa tasinkoa ensin kuolleen puolison perillisille, vaan hän saa. Leskellä ei ole velvollisuutta maksaa tasinkoa perillisille.

Kuolinpesän omaisuus jaetaan lähtökohtaisesti laissa määritellyn perimysjärjestyksen mukaan. Koska laki ei tunne osituspakkoa voi tasinkoon oikeutettu puoliso luopua. Avioerossa omaisuus jaetaan tasan, jollei ole tehty avioehtoa. Pohjoismaissa osituksessa jaetaan kaikki puolisoiden omaisuus riippumatta sen. Siksi kaikille osapuolille on hyväksi, että omaisuus jaetaan sovinnollisesti. Jos tasinkoa ja lunastusta ei ole eritelty, varainsiirtoveroa joutuu maksamaan. Perunkirjoituksessa ei vielä jaeta omaisuutta kenellekään eikä siellä ratkaista. Ositusta tai perinnönjakoa ei saa toimittaa ennen kuin pesän ja vainajan.

Omaisuuden osituksessa jaetaan puolisoiden varat ja velat. Mikäli omaisuuden jaosta ei päästä sopimukseen, osituksen toimittamiseen. Ositus tarkoittaa, että puolisoiden omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Lesken ei tarvinnut luovuttaa tasinkoa, jos puolisolta ei jäänyt rintaperillisiä ja jos. Säännöksen mukaan leski ei ole velvollinen luovuttamaan tasinkoa ensin.

Osituksen tai omaisuuden erottelun toimittamiselle ei ole säädetty. Myöskään tasinkoa luovuttavalle taholle ei realisoidu luovutusvoittoveroseuraamusta. Jos sopimukseen ei päästä, käräjäoikeus määrää pesänjakajan. Silloin vainajan jättämä perintö jaetaan siten, että ennakkoperinnön saanut. Lisäksi esimerkiksi lesken oikeus tasinkoon ja rintaperillisen oikeus. Jos ensin kuolleen puolison ja lesken välillä ei ole toimitettu ositusta ennen. Tässä omaisuuden osituksessa puolisoiden kaikki omaisuus jaetaan.

Vasta kun lesken osuus on laskettu ja mahdollinen tasinko maksettu. Puolisoiden ennen avioliittoa tai sen aikana hankkima omaisuus jaetaan pääsäännön. Enemmän omistava puoliso joutuu antamaan toiselle puolisolle ns. Osituksessa ei oteta huomioon avioehdolla, testamentilla tai lahjakirjalla. Kotiäitinä toimineen vaimon nimiin omaisuutta ei kertynyt. Kun liitto purkautui, miehen piti maksaa avio-oikeuden mukaisesti vaimolle tasinkoa.

Tällöin varakkaammalla leskellä ei ole velvollisuutta maksaa tasinkoa. Ositus kannattaa tehdä aina, vaikka puolisoilla ei olisi mitään omaisuutta. Pitääkö tasingosta maksaa perintöveroa?